Kirjan nimi: Kunniakierros

Alkuteos: -

Sivuja: 268

***

Juoni:

Uusi Suomen mestari, lempääläinen pikajuoksija Erkka Merilä tähtää tavoitteensa Tukholman EM-kisoihin. Harjoittelu sujuu ja kaikki näyttää hyvältä, kun yhtäkkiä epäilykset heräävät Erkan ja valmentajansa lähtiessä hämäräperäiselle harjoitusreissulle. Pian eivät enää edes Erkan läheiset tiedä, mikä on totta ja mikä valetta. Tietääkö Erkka itsekään?

"Kunniakierros on pelottavan totuudenmukainen ja taitava kuvaus huippu-urheilun maailmasta."

Omia mielipiteitä ja huomioita:

Antaa ajateltavaa pitkäksi aikaa. Todellakin uskottavan ylirealistinen ja taitavasti kirjoitettu kirja urheilusta ja sen eettisyydestä ja moraalista. (Onko tää arvostelu suoraan takakannesta? : O) Loppu jää reippaasti auki, taiteellisesti, mutta ehkä jopa liikaa.

Sitaatti:

"Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut. Erkka kommentoi vuolaasti kisan tapahtumia ja tulevia suunnitelmia ja vakuutti kaikkien ällistykseksi, että nuorten EM-kisoissa Suomen ennätyksestä putoaisi vielä kymmenys tai kaksi."

Kirjan nimi: Elämänkirja

Alkuteos: -

Sivuja: 117

***

Juoni:

17-vuotiaan Marjan täytyy luopua kodistaan, elämästään ja lehmistä. Elli-sisko on opiskelemassa ja vanhemmat eivät osaa ilmaista tunteitaan. Marjaa aletaan hoitaa ja hän oppii käsittelemään tunteitaan kameran avulla. Ja hyväksymään eroa Addo-lehmästä. Zeni, runoilijapoika, omahoitaja Salmen, Elli-siskon ja terapeutin tukamana Marja löytää tasapainon. Tiellä jolla saa huutaa ja suuttuua. Mitä on?

Omia mielipiteitä ja huomioita:

Pidin kirjasta todella paljon. Miksi kaikkien täytyisi haluta muuttaa kaupunkiin, miksi nuorten pitäisi innostua kaupungista enemmän kuin maaseudusta? Miksi täytyisi valokuvata kukkia kun hauta kuvaisi paremmin mielentilaa?

Sitaatti:

"Kyläläisten unelmat muuttuisivat piikkilanka-aidaksi ympärilleni, minä kerisin sen palloksi ja yrittäisin ahtaa sen rintani sisään uudeksi sydämeksi. Kylmäksi sydämeksi joka ei enää syki." -Marja

Kirjan nimi: Pöllöpoika

Alkuteos: The Very Worst Thing

Sivuja: 205

***

Juoni:

David on kasvattilapsi. Häntä kiusataan koulussa, koska hänen on vaikea puhua ja lukea. Uuteen kasvatuskotiin tullessaan hän saa ensimmäisen ystävänsä Mabin, jota myöskin kiusataan. David löytää eräällä koulumatkallaan pöllönpesän ja ottaa sieltä yhden munan. Mab ja David alkavat hautoa sitä. Kun munasta on kehittynyt lintu, se ei enää viihdykään vankeudessa. Pöllö on kuitenkin ainut oma, mitä Davidilla on ikinä ollut, eikä hän päästä siitä irti ennen kuin on pakko.

Omia mielipiteitä ja huomioita: Todella koskettava kirja. Tarina kulkee sujuvasti eikä tunnu lainkaan epätodelliselta. Tämähän voisi olla totta.

Sitaatti: "Hän kurkisti hautomakoneeseen. 'Miten sinulla sujuu siellä, Kuningas Arthur? Oletko jo valmis rikkomaan kuoren?' "

Kirjan nimi: Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää

Alkuteos: Die 13½ Leben des Käpt'n Blaubär

Sivuja: 703

***

Juoni:

Mielikuvituksellinen, hauska ja mielenkiintoinen kirja, voiko parempaa ollakaan? Sinikarhu herää hyvin hyvin pienenä pähkinänkuoressa. Siitä alkaa hänen elämänsä joka on täynnä seikkailuja. Sinikarhu taivaltaa kohti Atlantista, Zamonian pääkaupunkia, läpi vuoristojen, aavikoiden ja metsien kohdaten jopa pyörremyrskyn.

Omia mielipiteitä ja huomioita:

Mielestäni erittäin hyvä kirja, joskin Sinikarhu on aika... täydellinen joka asiassa. Esipuhe tarjoaa todentuntuisen selityksen sille, miksei Zamoniaa ole (enää) olemassa. Paljon plussaa erilaisten fonttien käytöstä ja runsaasta kuvituksesta. Moers kirjoittaa todella elävästi.

Sitaatit:

"Zamonia, Zamonia, sinä valtameren tähti, jota pirstovat kalliot, jota uurtavat virrat. Sinä minun tuskani, sinä minun iloni, sinä minun armas isänmaani..." -Zamonian kansallislaulu

"Minun nimeni on T16. Olen idea"

Kirjan nimi: Näyttääkö pääni tässä isolta?

Alkuteos: Does My Head Look Big In This?

Sivuja: 344

***

Juoni:

16-vuotias Amal Mohamed Nasrullah Abdel-Hakim marssii reippaasti juoksumatolla katsellen Frendejä televisiosta. Yhtäkkiä ZAP. Jennifer Aniston. Rohkeus. Copacabana. Amal päättää alkaa käyttää islaminuskoon kuuluvaa huivia kokopäiväisesti. Amal huomaa, että monet alkavat vierastaa ja jopa halveksua häntä huivin vuoksi. Rasismi ei ole vain Hitlerin ja rasististen skinheadien maailmaa. Luokkakavereiden on vaikea toipua Amalin huivin käytöstä, ja ennakkoluulot ovat erittäin tiukkoja Amalia kohtaan. Kuitenkin Amalin ihastus Adam alkaa jutella Amalille ja kaveruus syvenee... Jääkö Amalille oikeus omaan uskoonsa?

Omia mielipiteitä ja huomioita:

Lähes täydellinen kirja. Kirjoitettu vetävästi, kuten takakannessa lukee ja tarina lähtee käyntiin heti ensimmäiseltä riviltä. Henkilöt todenmukaisia ja osa myös piristäviä. Nätti kansi!

Sitaatti:

"Kuulostaa siltä kuin hän tarvitsisi hengityskonetta. Hän vetää syvään henkeä, nojaa taaksepäin tuolissaan ja katsoo minua tutkivasti. -Vai niin, Amal Mohamed Nas-Nas-Nasru-" Minä keskeytän hänet. En kestä katsoa. Hän änkyttää aina kuin Sademies yrittäessään sanoa sukunimeni."

Kirjan nimi: Rebekka: Konnankoukkuja ja koiruuksia

Sivuja: 215

***

Juoni:

Jatkoa edellisille Rebekka-sarjan kirjoille. Rebekka on sammakkofani. Kesälomalla ei ole varmaan koskaan näkynyt yhtä paljon kurnuttajia kuin tänä kesänä. Rebekan kotipihalla asuukin kaksi konnaa: Mauri Mähkä ja Kersantti Konna. Rebekka ei kuitenkaan ehdi keskittyä lomallaan ainoastaan sammakoihin (eikä myöskään sammakkoprinsseihin Saskaan ja Jerryyn): hänellä on rooli kesäteatterissa. Rebekka esittää kersantin topakkaa tytärtä. Kesäsätä tulee vauhdikas. Rebekka ehtii käydä veljensä bändin keikalla festareilla ja saada itselleen ystävän, joka ei myöskään sulaudu massaan helposti. Rebekan elämä on vauhdikasta seurata.

Omia mielipiteitä ja huomioita:

Pidin kirjasta, kuten muistakin Rebekka-kirjoista. Rebekka on tuore, reipas päähenkilö eikä liian "nykyaikainen", monien tyttökirjojen päähenkilöt ovat nykyään äärettömän huolestuneita ulkonäöstään, viettävät koko elämänsä shoppaillen ja tekstaillen. Tuija Lehtinen kirjoittaa sujuvasti ja tarina on juuri sopivan nopea lukea.

Sitaatti:

"-Minä teen parhaani, Rebekka julisti koirille uudelleen.-Ja se riittää vaikka tähtiin!"

Kirjan nimi: Mustesydän

Alkuteos: Tintenherz

Sivuja: 505

***

Juoni:

Meggie ja hänen isänsä Mo rakastavat lukemista. Meggie on aina ihmetellyt, miksei Mo lue hänelle koskaan ääneen, mutta pian se selviää Meggielle. Yöllisen tapaamisen johdosta Meggien elämä muuttuu. Meggie ja Mo lähtevät vieraisille Elinor-tädin luo. Mo väittää, että matkan tarkoitus on korjata Elinorin lukuisia kirjoja, onhan Mo kirjansitoja ammatiltaan. Meggie kuitenkin epäilee muuta ja öinen vieras Tomusormi vahvistaa Meggien epäilykset. Elinor-tädi luo saapuu Capricornin (kirjan pääpaha) kätyreitä, jotka vievät mukanaan salaperäisen kirjan ja Mon. Kirja on kuitenkin väärä ja Meggie päättää lukea salaperäistä kirjaa. Kirjan ensimmäisellä sivulla lukee: Mustesydän. Tomusormen mukaan Capricorn tappaa kaikki vastaanhangoittelijat, joten Meggie, Elinor ja Tomusormi lähtevät vaihtamaan kirjaa oikeaan. Perillä he huomaavat hengen olevan nyt kyseessä! Mutta keiden kaikkien?

Omia mielipiteitä ja huomioita:

Hyvä kirja, joka herättää villin ajatuksen kirjojen sisäisestä maailmasta. Osa henkilöistä kuvattu hyvin, osasta vain nimi kerrottu. Kannattaa lukea, vaikka tämä esittely onkin hatara ja äkkiä hutaistu.

Sitaatti:

"Jos näet, että kissa syö linnunpoikasen, sinua alkaa itkettää, eikö niin? Tai yrität mennä auttamaan. Mutta Capricorn antaa linnunpojan kissalle vain nähdäkseen, kuinka kissa raatelee poikasen kuoliaaksi, ja pienen linnunpoikasen huuto ja rimpuilu maistuvat hänestä yhtä makealle kuin hunaja." 

Kirjan nimi: Vihreän saaren laulu

Alkuteos: The New Policeman

Sivuja: 375

***

Juoni:

Aika ei tahdo riittää mihinkään. Kaikki bussit ovat järjestään vähintäänkin kymmenen minuuttia myöhässä. Kukaan ei ole ajoissa missään ja vanhukset hokevat yhtä mittaa: "Ei tämä tällaista ollut ennen". JJ Liddyn äiti toivoo syntymäpäivälahjaksi aikaa, ja JJ päättää siis hankkia sitä hänelle. JJ päätyy aikaa etsiessään Souterrainin kautta keijujen maahan, Tír na n'Ógiin. Siellä vallitsee kaaos, sillä ennen ajattomaan mahaan on päässyt hieman aikaa. Aivan kuin ihmisten maasta olisi virrannut aikaa Tír na n'Ógiin... Onnistuuko JJ hankkimaan äidilleen täydellisen syntymäpäivä lahjan? Käykö JJ:lle samoin kuin Oisínille?

Omia mielipiteitä ja huomioita:

Todella hyvä kirja, joka kannattaa lukea. Kiinnostava selitys sille, miksi nykyään on niin paljon kiirempi kuin isovanhempiesi ollessa nuoria. Yhdessä kohdassa vain otti päähän se, että kirjailija pisti yhden henkilön jäämään keijujen maahan loppuelämäkseen. Hieno kansikuva ja plussaa ympäristöystävällisestä paperista.

Kirjan nimi: Ihmeellinen Alice

Alkuteos: Alice, I think

Sivuja: 317

***

Juoni:

Alice pukeutui ensimmäisenä koulupäivänään hobittiasuunsa, ja sen jälkeen häntä alettiin kiusata ja syrjiä. Alice vietti 15-vuotiaaksi asti neljän seinän sisään kytkettyä elämää; hänen vanhempansa opettivat häntä, hän ei koskaan päässyt puhumaan ikäistensä kanssa ja terapeuttikäyntejä lukuunottamatta hän ei koskaan jutellut ihmisten kanssa. 15-vuotiaana uusi terapeutti käskee Alicen keksiä itselleen tavoitteita. Alice keksiikin niitä heti - muttei tohdi kertoa niitä terapeutille. Hän väittää päättäneensä aloittaa koulunkäynnin uudestaan erityislukiossa. Terapeutti ottaa sen todesta ja niinpä Alicen on pakko toteuttaa se. Alicelle lähes kaikki on käytännössä outoa. Ennen koulun alkua hän ehtii vielä muuttaa pukeutumistyyliään radikaalisti ja suorittaa tavoitteistaan (niistä aidoista) muutamia. Kuinka lukemista harrastava, luova Alice sopeutuu tavallisten nuorten sekaan?

Omia mielipiteitä ja huomioita:

Tosi hyvä kirja, jossa villi juoni. Outoja asioita kirjasta löytyy useampiakin: ihmisiin tottumaton Alice ei ole ujo vaan päinvastoin suutelee noin tunnin tuntemaansa poikaa; Alice pitää lukemisesta ja lukee paljon, mutta silti lukee muutamassa päivässä kaksi sivua kirjaa. Kiva nähdä Alicen opettelevan "nuorisokäyttäytymisen alkeita".