Kirjailija: Esko-Pekka Tiitinen

Kirjan nimi: Elämänkirja

Alkuteos: -

Sivuja: 117

***

Juoni:

17-vuotiaan Marjan täytyy luopua kodistaan, elämästään ja lehmistä. Elli-sisko on opiskelemassa ja vanhemmat eivät osaa ilmaista tunteitaan. Marjaa aletaan hoitaa ja hän oppii käsittelemään tunteitaan kameran avulla. Ja hyväksymään eroa Addo-lehmästä. Zeni, runoilijapoika, omahoitaja Salmen, Elli-siskon ja terapeutin tukamana Marja löytää tasapainon. Tiellä jolla saa huutaa ja suuttuua. Mitä on?

Omia mielipiteitä ja huomioita:

Pidin kirjasta todella paljon. Miksi kaikkien täytyisi haluta muuttaa kaupunkiin, miksi nuorten pitäisi innostua kaupungista enemmän kuin maaseudusta? Miksi täytyisi valokuvata kukkia kun hauta kuvaisi paremmin mielentilaa?

Sitaatti:

"Kyläläisten unelmat muuttuisivat piikkilanka-aidaksi ympärilleni, minä kerisin sen palloksi ja yrittäisin ahtaa sen rintani sisään uudeksi sydämeksi. Kylmäksi sydämeksi joka ei enää syki." -Marja